Parasta ennen...

Kaupan hyllyn reunalla hoksaan parasta ennen, oranssin tarran; teen tietoisen valinnan tarttuessani tuotteeseen, vaikka päivämäärä on juuri umpeutumassa. Mutta kun se on ALE ja tuntuu kevyeltä kukkarossa. Mikä löytö! Tuote saa näköalapaikan kaapissa; nautittava ennen muita herkkuja. Ahneuksissani ahmin sen kerralla ähkyyn asti - ja ripuloin. Onko se sen arvoista!

Nautin elämästä ja vapaa-ajasta. Matkustelen, tapaan ystäviä, käyn kulttuuririennoissa ja kuppiloissa. Shoppailen, hoilaan ja harrastan. Eräänä kevättalven aurinkoisena, jäälle hiihtämään kutsuvana iltapäivänä, koronavaara iski tajuntaan kuin oranssi tarra hyllyn reunalla. Parasta ennen, oliko se tässä! Muistan televisioruudun mustapukuisten ministereiden ja THL:n asiantuntijoiden vakavat, osin järkyttyneetkin ilmeet. Ohjeita, rajoituksia, päivämääriä. Kasvomaskit ja käsidesit käyttöön, eristäminen. EI, ne eivät ole minun juttu; lasitkin nenällä huurtuvat, hengitys salpaa ja ahdistaa, kädet suomivat kuivuuttaan, olen uhmakas, en asetu koronaraamiin, enkä uuteen normaaliin – saatan sairastua, kenties kuolla. Onko se sen arvoista!

Kotikuntani on ylpeä hyvistä palveluistaan. Saan ajanvarauksen pikimmiten hammashoitolaan ja lääkärille vuosihuoltoon. Tavoitan kunnan viranhaltijat työpisteiltään ja asiat hoituvat naamatusten, luukulla vaihtuvat kuulumisetkin.

Pandemia hiipii paikalle takaviistosta, ohi jonon, oranssi tarra takalistossa, matti kukkarossa. Parasta ennen- päivä lähenee ja konkurssiaalto uhkaa. Pelastusveneet puuttuvat kuntapaatista ja ruori jumittaa! Elämmekö todellakin yli varojen vai koronako vorona tyhjentää ruuman rahakirstua? Onko aika hypätä yli laidan vai iskeä ankkuri pohjaan? Rahahanat kiinni, tuet ja avustukset suuta myöten säkkiin, työntekijät pihalle ATK-piuhan päähän ja oppilaat digiloikkaamaan kotiopetukseen. Investoinnit jäihin ja verot pilviin. Oranssi tarra jokaiselle luukulle… Onko se sen arvoista!

Parasta ennen- aikaa on hyvä muistella, sillä se ei enää palaa. Nyt on sopeutumisen ja sopeuttamisen, koronavilkun kanssa elämisen aika. Siihen tarvitsemme kaikkia ja jokainen on muutoksessa oranssin ALE-tarran haltija. Paatissamme tulee silti olla tarkkana, ettemme sorru ylilyönteihin tai riman alituksiin.

Elämän on oltava kaikesta huolimatta elämisen arvoista ja meillä kuntapäättäjinä on valta, vastuu ja velvollisuus huolehtia, että Siilinjärvi on jatkossakin nykyisille ja myös uusille kuntalaisille hyvä ja turvallinen paikka elää, asua, tehdä työtä ja harrastaa.

Kirjoittaja on karrikoiden tilannetta kuvaava kuntapäättäjä