Kesälomaa

Kesälläkin voi pahoittaa mielensä. Ajoittuuko kesäloma sopivaan saumaan? Onko matka odotuksen mukainen tai tapahtuma pääsylipun arvoinen? Pörrääkö öttöset! Paistaako, sataako, osuuko satokausi kohilleen ja onko naapurin marjapensaat satoisammat? Onko ruoho vihreämpää aidan takana! Osuuko Amorin nuoli oikeaan vai sujahtaako sivu ja täyttääkö parisuhde lomalle patoutuneet odotukset. Teatterissa tuulee, penkki on kova, jono liian pitkä ja makkarakin loppuu juuri nenän edessä...minä, minua, minulle... Itsekeskeisyys ja itsekkyys on voimissaan; Miksi aina juuri minulle tapahtuu nolosti tai minua kohdellaan kaltoin? Miksen minä saa parempaa palvelua, miksi minua ei huomata! Mikä minussa on vialla...minä, minua, minulle! Aina löytyy joukossamme heitä, joille valittaminen - ja jos ei oman mielen pahoittuminen niin toisen mielen pahoittaminen, on oma taiteen lajinsa. Jos pahoittaa mielensä ja alkaa sitä pahansuovasti ympärilleen vellomaan, ketjureaktiona voi pahoittaa kymmenien ihmisten mielen. Vaatii kypsyyttä ja taitoa olla välittämättä sanomisista.

Minusta itsestäni ei tunnu mukavalle valitusvirret, mutta usein juuri kesällä purkautuvat talven aikana työelämässä patoutuneet tunteenpurkaukset. Työssä tulee olla asiakaslähtöinen, ystävällinen, palvelualtis, tehokas, toiset huomioiva, yhteisöllinen, asiallisesti pukeutunut... avainsanana tiimityö. Tarpeeksi pitkä huili on paikallaan, jotta laiskuus ja luomisen ilo valtaisivat mielen ja kehon. Ei ole kiire minnekään, aurinko näyttää päivän kulun, syö kun huvittaa ja maha siitä valittaa ja mättää ihan mitä haluttaa! Ketuttaa lähteä kauppaan ja kehtuuttaa olla positiivinen ja sosiaalinen. Ihan parasta on nautiskella omasta seurasta - käpertyä, kääriytyä, viettää päivä tukka törröllään kampaamatta, yöpaidassa keikkuen, mieli onnellisen nyreänä. Puhelimesta löytyy äänettömällä asetus ja ulko-oven voi lukita. Saa nukahtaa kirja pään alusena, villasukat jalassa. Se on parasta lomaa, mutta ei sitä jaksa päivätolkulla, tuskin viikkoakaan. Pari päivää ennen kalenterimerkintää loman loppumisesta paniikki alkaa hiljalleen hiipiä - se tulee salaisena kurkistuksena työkännykkään ja työläppärin latauksena, josko...en sittenkään. Hätäpäissään alkaa selailla syksyn lomamatkatarjouksia, on sitten jotain mitä odottaa...

Suomi palaa ruotuun puolessa välin elokuuta, kun koulut alkavat, aina liian aikaisin; matkailu- ja marjasesonki on parhaimmillaan. Siihen päättyvät kesäteatterit ja tapahtumat, jotka kaikki ovat pakkautuneet juhannuksesta heinäkuun ruuhkaan ja kuin varkain vielä jokunen elokuun puolelle. Toki syksylläkin tapahtuu, mutta fiilis ei tunnu samalta - viikonloppu on liian lyhyt irtautumiselle, sille sisältä kuplivalle vapauden mielihyvälle. Kalenteri täyttyy velvollisuuksista ja yhteiskunta palaa raiteilleen, jossa valittajilla tulisi olla oma kaarre pöpelikköön.

Kirjoittaja on siilinjärveläinen kuntapäättäjä