Yhteisöasuminen - kolhoosi vai kimppakämppä

Paikallislehti Uutis-Jousi Kolumni 4.8.2022 Paikallislehti Pitäjäläinen Vieraalla kynällä 1.9.2022

Laitoin otsikon tarkoituksellakin provosoimaan; yhteisöasuminen voisi olla muutakin, kuten ratkaisu monelle puolison jo menettäneelle tai uuteen elämäntilanteeseen joutuneelle, ratkaisu yksinäisyyteen ja taloushuoliin, arkipäivästä selviytymiseen.

Nykyään puhutaan paljon senioritalojen tarpeesta ja rakentamisesta, mutta kuten on huomattu, usein suunnitelmat tyssäävät jo suunnitteluvaiheessa byrokratiaan tai investointikustannuksiin - ja talot on tapana suunnitella laatikkomaisiksi rakennelmiksi. Maaseudulla, taajamissa ja matkailukeskuksissa sitä vastoin voisi löytyä valmiita hulppeita kokonaisuuksia tai isoja omakotitaloja kimppa-asumiselle. Harrastukset ja lähipalvelutkin ovat usein vain kivenheiton päässä. Luonnosta nauttimisen, marjastamisen, jopa eläinten pitämisen mahdollisuus tulisi suoda meille jokaiselle.

Tarvitaan oikeanlainen some-kanava tai puskaradio kokoamaan samanhenkisiä yksineläjiä tai ikääntyneitä pariskuntia saman katon alle yhteen - asumaan kaksin, kolmisin tai useamman hengen porukoissa. Voisitko itse ajatella tarjoavasi liian isoksi käyneestä kodistasi pari huonetta vuokralle? Opiskeluajan kimppakämpästä on monella mukava muisto, palattaisiinko takaisin nuoruuuteen!

Yhteisöasumisen edut, eli mitä se parhaimmillaan olisi? Yhteisöllisyyttä, turvaa ja säästöä kiinteistönhuolto- ja asumiskustannuksissa. Ruokamenot jakaantuisivat, voisi hyödyntää suurtarjouksia ja taloustyöt helpottuisivat. Kimppa-auto pihassa toisi saavutettavuutta harrastuksiin ja pääsyä kulttuurin äärelle. Kalliin polttoaineen ja vakuutusten osalta yhteiskuljetuksesta koituisi huomattava säästö ja liikenteellinen saavutettavuus. Ulkoisia palveluja, kuten siivous ja henkilökohtaiset hoitopalvelut voisi hyödyntää samalle kerralle, jolloin sillä olisi myös työllistävä ja aikaa säästävä vaikutus. Mitä yhdessä asuminen vaatii? Meidät on jo pienestä opetettu itsellisiksi ja itsenäisiksi, sekä pitämään omat rajamme, niin henkiset kuin fyysiset. Yhteisöasuminen vaatii asennemuutosta ja samanhenkisyyttä, asunnossa oman henkilökohtaisen tilan tarkkaa ennalta määrittelyä, tehtävien tasapuolista jakamista, fyysistä selviytymistä ja kykyä huolehtia itsestä, sekä sitovat juridiset sopimukset kustannusten jaon ja omaisuuden osalta. Mitäpä jos tätä asumismuotoa, palvelutalon ja yksinelon välimuotoa, kehitettäisiin ja pidettäisiin mahdollisuutena elämän ehtoopolulle.

    Kirjoittaja on Merja Oksman kuntapäättäjä (kok),Siilinjärvi