Vapaaehtoistyö murroksessa

Mikä on järjestö- ja yhdistystoiminnan tulevaisuus?

Mennyt kesä monipuolisine tapahtumineen alkaa olla pulkassa. Yhdistykset ja kuntalaiset, sekä satunnaiset matkailijat, ovat kiitettävästi jalkautuneet niihin. Pohdimme sitä työmäärää ja lukemattomia talkootunteja, mitä tähän vapaaehtoisen yhdistystoiminnan taholta on käytetty, mutta tuntuu että sitä pidetään itsestään selvyytenä. Avustushakemuksissa tiedustellaan jäsenmääriä ja varainhankinnan määriä, mutta ei millään tavalla sitä minkä verran tehdään vapaaehtoistyötä kaikille avoimiin, maksuttomiin tapahtumiin. Yhdistykset toki kokevat tarpeellisena kaiken hyvinvointia tukevan, iloa ja virkistystä tuottavan toimninnan ja saavat siitä synergiaetua, mutta se resurssi, jolla toimintaan osallistumista tuetaan, on kunnan taholta olematon.

Hyvinvointialue ei saa unohtaa ns. kolmatta sektoria. Kunnissa kaikki hyvinvointiin liittyvät toiminnat olisi hyvä keskittää yhden ja saman hallintoalan alaisuuteen, kuten Siilinjärvellä tässä on kunnanhallituksen alainen hyvinvointijaos. Sen toimintaan ladataan nyt paljon toiveita ja tarvitaan yhteistä pohdintaa yhdistysten ja kunnan toimijoiden kesken, sillä yhteistyö kunnan kulttuuri- ja liikuntatoimen, toisten yhdistysten ja yritysten kanssa on ensiarvoisen tärkeää.

Onko yhdistysten pyheenjohtajuudet muodostumassa liian vaativiksi ja aikaa vieviksi? Jäsenmäärän kasvu, toiminnan vaikuttavuuden laajeneminen sekä monet säädökset lisäävät työtehtäviä ja sitä kautta kokonaisvaltaista vastuuta toiminnasta. Puheenjohtajaa pidetään yhdistyksensä keulakuvana, mutta myös jäsenten sitoutumista ja osallisuutta toivotaan ja monessa yhdistyksessä jäsenten ikääntyminen koetaan haasteena. Rakenteellinen muutos tarvitaan paitsi kunnan taholta niin myös yhdistysten toiminnassa, jonka luonne puheenjohtajan vinkkelistä ei ole enää 50-luvun ompeluseuratoimintaa, vaan pitkälti verkostoitumista, tiedottamista, organisointia, tarjouspyyntöjä, selvityksiä ja ajan hermolla pysymistä, jossa tietotekniikan hallitseminenkin on oleellinen asia. Valta lisää vastuuta, mutta tarvitaan myös työrauhaa. Jokainen puheenjohtaja jättää oman puumerkkinsä toimintaan ja toivotaan että motivoituneita jäseniä löytyy jatkossakin yhdistysten hallituksiin ja johtoon. Syyskokouksissa tehdään valintoja ja jos tunnet kiinnostusta jonkin yhdistyksen toimintaan, ole valppaana.