Tässä ja nyt

Olen jostain lukenut että stressi, murhe ja muutokset vanhentavat. Siinä tapauksessa olen viimeisen vuoden aikana vanhentunut ainakin 20 vuotta, henkisesti ja fyysisesti. Ihminenhän on kokonaispaketti, koskee ja kolottaa joka paikkaan ja karanteenikin on jo kohdallani koettu.

Siinäpä tuli mieleen ne lukemattomat tunnolliset ikäihmiset, jotka ovat jo yli vuoden olleet varuillaan, kaukana kaikesta, jopa sisätiloihin linnoittautuneena. Huoli on myös ahdistuksesta ja nuorten hädästä. Eräs perheenäiti antoi meille päättäjillekin ajattelemisen aihetta: ”Henkisesti tämä korona-aika on järkyttänyt minua. Loppuuko tämä koskaan. Tässä tilanteessa, jos missä, keskittyminen pieniin arkisiin asioihin auttaa. Keskittyminen siihen mikä on totta. Kaikki tuo media, kuinka monta tartuntaa ja missä ja mitä poliittisia päätöksiä, mitäs oireita tähän kuuluu, ne on kaikki semmoista ulkopuolista hälinää, johon keskittyminen ei auta yhtään. Päinvastoin. Pelot kasvaa ja olo tulee entistä huonommaksi. Keskittyminen pieniin asioihin, joihin voi vaikuttaa ja joita voi tehdä ja suunnitella auttaa, koska tuota ulkomaailmaa, sen tapahtumia, politiikkaa, tulevaisuutta sitä ei pieni ihminen voi hallita.”.

Tavalliset kuntalaiset tarvitsevat nyt selkeyttä, selvyyttä ja jämäkkää otetta päätöksentekoon. Tärkeintä on, miten omassa kunnassa asiat hoidetaan! Tapahtumajärjestäjänä itse myös koen stressiä muutoksista, peruuntumisista ja huolta osallistujien hyvinvoinnista. Murhetta koen lähiomaisen poismenosta, siitä ikävästä ja tulevista käytännön järjestelyistä.

Haavoilla on tapana parantua, mutta nyt tuntuu, että Suomi Neito on saanut pitkän ja syvän haavan, toivottavasti ei pysyvää arpikudosta.

Vaalipäivän siirryttyä kesäkuulle tarvitaan yhdistyksille puolueiden tukea vaalityön pitkittymiseen; sen taloudelliseen ja henkiseen puoleen ja vaaliväsymyskin uhkaa.

Kirjoittaja on siilinjärveläinen kuntavaaliehdokas (kok)