Sitä ei enää kiinni saa

Aika. Tuo ikuisuuteen viittaava käsite, josta ei tahdo saada otetta, joka vie mennessään ja johon ei voi vaikuttaa. Vai voiko? Voiko ajan ottaa haltuunsa? Oletko ajan herra, hallitsetko sitä vai ohjaako se elämääsi? Aika valuu sormien läpi kuin hiekka tiimalasissa, jollei siitä saa otetta.

Aikakäsitykseen törmää etenkin näin vuoden vaihtuessa; aina yhä uudelleen ihmettelee minne vuodet ovat vierineet. Ajan kulun huomaa lasten varttumisessa, kasvamisessa, aikuistumisessa...vastahan he olivat pieniä palleroita rattaissaan ilotulitteita säikkyessään. Itse kun ei ole yhtään vanhennut - ikä tuppaa olemaan korvien välissä! Kaverit vierellä harmaantuvat ja jäävät yllättäen eläkkeelle. ”Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan”. Muistot kuljettaa ja kantaa aikaintaa.

Aika on suhteellinen käsite. Joskus aika kuluu kuin siivillä, toisinaan viisarit matelevat tiktak-tiktak. Ajan tappaminen, tylsyys, on epämiellyttävä olotila, vaikka toisinaan voisi olla ihan paikallaan olla tekemättä mitään. On sanottu, että tylsyydessä luovuus pääsee valloilleen. Aika aikaa kutakin.

Positiivisen habituksen saa ajaton henkilö, joka tulee ajallaan, on ajoissa, antaa aikaa perheelle, lapselle, vanhukselle, harrastuksille, ei kiirehdi, pysähtyy ja kuuntelee, ajan kanssa. Aikainen lintu madon nappaa, on tähän liittyvä myönteinen sanonta. Mutta on olemassa ihmisiä, joille ajan hallinta on haasteellista. Mielekkäässä tekemisessä tai hyvässä seurassa ajantaju hämärtyy ja kello unohtuu. Aika lentää kuin siivillä. Hyvä suunnittelu, ennakointi ja kalenterointi on ensiarvoisen tärkeää. Joillekin aika on rahaa ja vapaa-aika unohtuu tai sen merkitys vääristyy. Kiire on tekemällä tehty tarttuva myytti ja fyysiset hälytyskellot alkavat soida! Ajanoloon aika kultaa muistot ja parantaa haavat. Aika parantaa myös jouluähkyn…vuoden päähän.

Wikipediassa aika määritellään: ”Aika on olemassaolon ja tapahtumien jatkuvaa ilmeisesti peruuttamatonta etenemistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta. Aika on fysiikan perussuurre, jonka yksikkö on sekunti.” Ajan määreenä kuulee sanottavan; ”Se oli yksi silmänräpäys tai se oli silmänräpäyksessä ohi.” Kilpaurheilussa sekunnin sadasosakin saattaa olla merkittävä tuloksen kannalta. Epämääräisempiä ajan määreitä ovat mm. tuokio, tovi, hetkinen, heti, kohta, joskus, loppujen lopuksi, ikuisuus... Jokaiselle mietittäväksi: Elänkö elämää nyt kun vai sitten kun! Elänkö parempia aikoja odotellessa?

Nyky-yhteiskunnassa on uskaliasta jättäytyä pelkästään aurinkokellon varaan, sillä aikataulut ja kalenterimerkinnät määrittävät pitkälti elämänmenoamme. Ajalla ja paikalla on merkitystä. Elämämme aikajanalla on alku ja loppu, hetket siinä välissä. Vuoden vaihtuminen on kuin riitti – parempaan ja silloin on lupa toivottaa kaikille hyvää ja onnellista uutta vuotta.

Kirjoittaja on hetkiin tarttuva siilinjärveläinen kuntapäättäjä