Mummuenergiaa
📅 January 01, 2020
•⏱️1 min read
Oletuksena on käsitys, että maailma on nuorten ja kauniiden – ei todellakaan. Me kaikki ikäännymme vääjäämättä. Vaikka kuulee sanottavan ”Ihminen on juuri niin nuori kuin tuntee olevansa” kroppa vaan ei pysy mukana ja se masentaa.
Miten voisimme helpottaa ikääntyneiden kansalaisten eloa ja oloa? Strategiassa tulee huomioida poliittisten päätösten ja mm. kaavoituksen myötä turvallisen liikkumisen, esteettömän asumisen ja vaihtoehtoisten palvelujen saatavuuden mahdollistaminen sekä kokoontumistilojen tarjonta. Tärkeää on kokoontua yhteen; harrastamaan, jutustelemaan, liikkumaan omien voimien mukaan tai vaan pällistelemään mualiman menoa. Menossa mukana, vaikka nivelet ruskaa! Puhutaan nuorten syrjäytymisestä, mutta erittäin tärkeä on puhua myös ikäihmisten syrjäytymisestä. Kun on jättänyt työelämän taakseen ja jos puoliso rinnalta on jo poisnukkunut, saattaa mieleen nousta tarpeettomuuden tunne. Mieli ja keho ovat kokonaisuus – hyvä mieli, parempi olo.
Yleinen asenneilmasto on ratkaiseva tekijä. Nuorten mielestä ikäihmiset saattavat olla kummajaisia; he uskaltavat ilmaista mielipiteensä, sanoa asioista suoraan ja he uskaltavat ulkoisestikin olla oma itsensä. Vanhusten silmissä nuoret ovat raitilla porukoissa kovaäänisiä räyhääjiä, jopa pelottaviakin, niin erilaisia kuin ”meidän nuoruudessa”, kuulee sanottavan.
On arveluttavaa laittaa vastakkainasettelu nuoret vastaan vanhat, lasten- ja nuorten palvelut vastaan vanhuspalvelut. Molemmat ikäryhmät tarvitsevat omansa ja mielellään niihin riittävät resurssit. Heitänkin ajatuksen: Ei etsitä eroavuuksia vaan mitä yhdistävää ikäryhmät voisivat tehdä yhdessä? Miten auttaa ja tukea? Hyviä malleja on jo tullut julkisuuteen esim. nuorten osallisuus ATK- taitojen perehdyttämisessä ja vierailut palvelutaloissa viihdyttämässä ja ulkoiluttamassa asukkaita. Kysymys kuuluukin, miten juurruttaa nämä käytänteiksi, uudeksi ennakkoluulottomaksi yhteisöllisyyden toimintamalliksi?
Ilman ennakkoasenteita ja raja-aitoja molemmista ikäryhmistä löytyy voimavaroja. Voisiko koulu tulla tässä osalliseksi vaikkapa vapaaehtoisena opintokokonaisuutena ”ikääntymisen haasteet ja mahdollisuudet”? Senioreilta löytyy henkistä voimaa ja elämänkokemusta, aikaa olla läsnä ja kuunnella. Nuorilla on erilaisia taitoja ja intoa, kun vain annetaan mahdollisuus kohtaamisille. Mikä tieto ja taito seniorikansalaisilla onkaan annettavana, meille kaikille, ennen kuin on liian myöhäistä.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva mummu