Monen roolin ähkyssä

Oletko koskaan pohtinut, tai vaikkapa listannut, montaako roolia kannat repussasi? Arvaan että niitä on useita kymmeniä, tulet yllättymään. Itse olen mm. nainen, lapsi, vanhempi, sisar, vaimo, anoppi, miniä, täti, kummitäti, esimies, alainen, asiakas, potilas, kuntalainen, luottamushenkilö, alani asiantuntija… Yhteisöjen, järjestöjen ja harrasteryhmien kautta löytyy lisää rooleja ja tehtäviä; pj, sihteeri, jäsen, aktiivi, tai muuten vaan asioista kiinnostunut. Mitä useammassa roolissa toimii sitä paremman kuvan saa ympäröivästä yhteisöstä ja sen tarpeista.

Rooli voi perustua asemaan, siihen syntyy tai ajautuu, tai se on tietoisesti hankittu. Odotetaanko tietyissä rooleissa henkilöltä normin mukaista käyttäytymistä ja pukeutumista? Roolimallin sisäistäminen voi olla haaste, mikäli sitä ei koe omakseen ja roolien välillä saattaa ilmetä ristiriitoja. Samanaikaisesti kantaa harteillaan kymmeniä tilanteen mukaan vaihtuvia rooleja ja haasteellisin on aina se haavoittuvin.

Roolin voi kuvitella kilveksi, mutta siihen saattaa tulla särö! Roolia ei voi ulkoistaa, mutta sitä pystyy vahvistamaan pukeutumisella, puhetyylillä, käyttäytymisellä, jopa kaveripiirillä. Olen havainnut miten ulkoinen habitus vaikuttaa tervehtimiseen tai asiakaspalveluun, valitettavasti. Joskus tekisi mieli heittää kupperiskeikkaa ja viskata roolireppu pöpelikköön, mutta ympäristön kontrolli hillitsee tehokkaasti spontaania käyttäytymistä. Omissa oloissa ja turvallisessa seurassa voi heittäytyä hetkiin ja Vappuna itse sujahdan päiväksi synttärisankarin rooliin!

Pääsiäispyhinä voi mietiskellä vaikkapa Jeesus Nasaretilaisen roolia ja merkitystä ihmiskunnalle. Hurmos-uskonnolliset johtajat sekä nykyiset idän ja lännen poliittiset päättäjät häikäilemättömine vallankäyttöineen kauhistuttavat roolimalleina. ”Seuraa johtajaa” mallit ovat myös arveluttavia, on kyseenalaista piiloutua toisen henkilön roolikilven taa uskaltaakseen ilmaista mielipidettä. Vastuullisen, painavankin roolirepun suoraselkäinen kantaminen vaatii rohkeutta ja itsekunnioitusta.

Elävässä elämässä rooleja tulee ja menee ja ihminen sekä nähdään että koetaan niiden myötä eri tavoin. Minäkuvan välittyminen täysin vieraalle pelkän roolin kautta on kyseenalaista, sillä jokaisen roolin takaa löytyy tärkein, inhimillinen ihminen. Vaatii vahvuutta olla mieleltään sinut itsensä ja sujut rooliensa kanssa.

Rooliähkyn yllättäessä mieltä voi virkistää pienillä hyvillä hetkillä; Lykkiä aavalla järven jäällä, hikoilla hämärässä saunan lauteilla, nauttia tasokkaasta kulttuuriesityksestä, hyvästä ruoasta, tai tsempata urheilujoukkuetta täysin palkein.

Kesän korvalla olen saamassa uuden tärkeän mummon roolin, mutta eläkeläisrooli saa vielä tovin odottaa. Onko näihin laadittuna tiettyä normi ohjeistusta vai saako ihan vapaasti revetä liitoksistaan!

Kirjoittaja on monessa roolissa oleva kuntapäättäjä ja päiväkodinjohtaja