Mielipaha

”Eikö vähempi riitä, pittääkö sitä kaikessa olla mukana hyörimässä ja touhuamassa”, tokaisi taannoin henkilö, jota olin aikaisemmin pitänyt asiallisena ja ystävällisenä ihmisenä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, mutta sitten ajattelin jättää maininnan omaan arvoonsa.

Tehtäviä ja luottamustoimia on toki vuosien varrella kertynyt: Maakuntaa, kuntaa, seurakuntaa, kolmatta sektoria, vapaaehtoistyötä, teatteria - leipätyötä ja kotitöitä, mummuttelua unohtamatta. Kaikista toimista nautin, saan energiaa ja ne tavallaan täydentävät toisiaan. Toisen mielen pahoittamiseen liittyy usein kateus ja kauna, oman mielen pahoittumiseen heikko itsetunto. Onko egomme allerginen kritiikille? Julkisen vallan edustajat, taiteilijat ja poliitikot ovat julkista riistaa, pahan puhumisen ja panettelun kohteita, mutta heillä on korkealla kynnys nostaa kunnianloukkaushaastetta. Mielensä pahoittumisen riman tulee myös olla korkealla, ollakseen sinut itsensä kanssa.

Olen syntynyt vappuna, työn päivänä – olen siis työn tyttö. Johtuneekohan energiani tästä seikasta? Liekkö tähtien asennolla vaikutusta elämäämme? Tai perimällä, tai lapsuudella? Kasvavatko yrittäjäperheen vesat työn imuun, vai onko päinvastoin? Miten työttömyyden malli vaikuttaa tuleville sukupolville? Onko meillä monessa mukana hyörivillä rasitteena kiltin tytön syndrooma, kun emme osaa sanoa EI, vai olemmeko vaan kiinni elämässä – eläen kuin viimeistä päivää, nauttien hetkistä, laittamalla itsemme likoon.

Mielialat/luonteet voidaan luokitella antiikin Kreikan Hippocrates`n mukaan väreittäin: Punainen – vaikuttavat synnynnäisiltä johtajilta ja heitä pidetään yleensä realistisina ja vahvoina. Keltainen – ulospäin suuntautuneita, optimistisia. Vihreä – tarkkailevat sivustakatsojina ja tapaavat myöntyä. Sininen – pitävät järjestyksestä elämässä ja ovat taipuvaisia mielialan vaihteluille. Lisänä välivärit. Kun on tullut testissä luokitelluksi oranssiksi ja ekstrovertiksi eli ulospäin suuntautuneeksi, minkä siis luonteelleen voi! Horoskooppi analyysin mukaisesti härkä on itsepäinen, itsenäinen ja jääräpäinen. Jos uskoo itseensä ja tekemisiinsä välittämättä toisten tunteista ja mielipiteistä, huomaa joutuvansa paitsioon ja kantaa yksinäisyyden viittaa harteillaan.

Mielensä voi pahoittaa arvostuksen puutteesta, sanomisista, ulkoisista tekijöistä, jopa kovista pakkasista. Jokainen tarvitsee hyvän mielen – sitä tukee parhaiten perheen, ystävien ja tuttavien, myös yhteiskunnan tukiverkosto. Jos verkkoon tulee reikä, voi tipahtaa todella syvälle.

Kirjoittaja on monessa mukana oleva siilinjärveläinen kuntapäättäjä