Maailman ihmeet

Olen ollut mukana kuntavaalikampanjoissa, sekä muutamassa muussa ehdokasasettelussa jo vuodesta 1993. Tämä on historiallisen erikoinen vaaliruppeema; ”tullooko ne vualit vae ee, montako immeestä suap torilla tavata, iänestettäänkö ulukona, miten löövän sinut kahtomaan nuamoo ja pähkäilyjäni tänne ruuvun taa....” Nettivaalit.

Monenlaista on nyt mielen päällä tässä ihmeellisessä maailmassa!

Omassa elämässäkin on pohdittavaa: Mikä on se imu mikä yhä pitää mukana politiikassa? Miksi olen edelleenkin ehdolla; moni kokee vetovoimaa mutta pitovoimaakin tarvitaan. Elämän rajallisuus panee miettimään mikä on elämän tarkoitus ja voinko itse tehdä jotain sen hyväksi?
Teidän äänestäjien vallassa on päättää, riittääkö näyttö ja luotto jatkaa valitsemallani tiellä. Toivon että kolumnieni kautta tutustut mielipiteisiini.

Saavutin 2019 joulukuussa eläkeiän Kuopion kaupungin varhaiskasvatuksesta 40 vuoden työrupeaman jälkeen ja eläkehaaveeni oli harrastaa, matkustella, osallistua tapahtumiin ja järjestää niitä... mm. Siilinjärven Teatterin puheenjohtajana ja Lions Club Siilinjärvi Tarina naisklubin presidenttinä. http://www.siilinjarventeatteri.fi

Reilu vuosi sitten iski tuo korona pirulainen! Ensin se yllätti, sitten tuli tyrmistys ja nyt sen kanssa tasapainoillaan... mitä tulee olemaan ns. uusi normaali? Tuleeko sitä? Hyppäys digiloikkaan; etätyö, teams- kokoukset, hygieniakäytännöt, luontopolut ja ulkoharrastukset, ei niinkään huonoja asioita.
Mutta eristäytyminen/eristäminen on ikävä juttu ja sillä on varmasti jatkossa seurauksensa, jota Suomen kunnissakin vielä pitkään työstetään; henkisin, fyysisin ja taloudellisin voimavaroin. Ihmisellä on ikävä toisen luo. Kukapa olisi vielä reilu vuosi sitten aavistanut, että halauksetkin on pantu pannaan eikä Teatterikatsomoon pääse, vierailuista ja yhteisistä kokoontumisista puhumattakaan. Ja että tilanne jatkuu...

Tulemme tarvitsemaan kaikkien voimavaroja; kuntapäättäjien ja viranhaltijoiden, yhdistys- ja järjestötyötä unohtamatta. Kolmannen sektorin toimintaa ja tärkeää vapaaehtoistyötä tulisi enemmän arvostaa. Se on elämäntapa, johon laittaa itsensä likoon ja josta saa hyvää mieltä toisille, mutta myös itselle!

Ihminen on kokonaisuus. Kunnassa tulee olla tarjolla eväitä sekä fyysiseen että henkiseen hyvinvointiin, sillä ne kulkevat käsi kädessä. Liikunta ja kulttuuri eivät saa olla toistensa vastavoimia vaan voimavaroja. Tarvitaan tilaisuuksia ja toimintaedellytyksiä, tiloja, vetäjiä, mutta myös taloudellista tukea. Kulttuurin tuottajat, tekijät, harrastajat ja elämyksiä kaipaavat katsojat ovat nyt tiukoilla tässä epävarmassa tilanteessa.

Itse tapahtumien järjestysvastuussa olevana henkinen kantti on piukeana kokoontumisrajoitusten ja suositusten vaihdellessa. Kesäteatteriesitystäkin valmistellaan lähes vuosi ennakkoon ja viimekesäinen jouduttiin historiallisesti perumaan. Toiminta pohjautuu pitkälti pääsylippu- ja mainostuloihin, jotka jäivät toteutumatta, mutta ns. juoksevat kulut kulkevat joka tapauksessa. Kesällä toteutimme myös talkoovoimin laajamittaisen terassin purku- ja rakennusprojektin joten tilinpäätös jäi reilusti alijäämäiseksi!

Mikäli korona suo ja rajoitukset sallivat, toivon että mahdollisimman moni löytäisi tiensä tulevana kesänä kesäteattereidenkin katsomoihin, onhan patoutunutta kulttuurin nälkää selkeästi havaittavissa. Toritapahtumat ovat myös hyviä yhteisöllisen kohtaamisen areenoita. Toivotaan että tulevana kesänä toteutuvat jälleen Siilifolk, iltatorit ja vireä torimyynti kaikkinensa.

KULTTUURI KUNNIAAN JA TORIT TOIMIVIKSI ON MOTTONI, KUIN MYÖS ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ